Kiinan kieli
FinnishLinguaWiki
Kiina - 汉语 on maailman puhutuin kieli, äidinkielenään sitä puhuu lähes miljardi ihmistä - noin viidesosa maailman väestöstä puhuu kiinansukuista kieltä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kiinan kieli ja kiinalaiset kielet
Usein nimitystä kiinan kieli (中国话 zhōngguóhuà eli Kiinan valtion kieli) käytetään, kun todella tarkoitetaan mandariinikiinaa, joka on Kiinan virallinen kieli.
Kiinan yleiskieli on Pohjois-Kiinassa puhuttu mandariinikiina (pǔtōnghuà). Se on valtion virastojen kieli ja oppilaitosten opetuskieli. Niinpä käytännöllisesti katsoen kaikki kouluja käyneet kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Mandariinikiina on Kiinan kielistä yliivoimaisesti puhutuin, mutta myös useilla muilla kiinalaisilla kielillä, kuten kantoninkiinalla, wu-kiinalla ja hakka-kiinalla, on kymmeniä miljoonia puhujia.
[muokkaa] Kielioppi
Kiina on peruskieliopiltaan eurooppalaisiin kieliin verrattuna erittäin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, edes aikamuotoja tai monikkoja ei sellaisenaan ole. Sen sijaan sanajärjestys on oleellinen.
[muokkaa] Sanasto ja lausunta
Kiinan kieli on tonaalinen kieli. Sanojen merkitys eri tooneilla eli sävelasteilla lausuttuna on täysin erilainen. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä (tai viisi jos neutritooni lasketaan) toonia, Etelä-Kiinassa ja Hongkongissa puhutussa kantoninkiinassa on seitsemän toonia, ja Shanghain seudulla puhutussa wu-kiinassa on vain kaksi toonia.
[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä
Kiinan kirjoitusjärjestelmä on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000.
